Klubin tarina

Warkauden Teollisuusklubi on elänyt satavuotisen historiansa aikana monta vaihetta aina vaikeista sotavuosista railakkaisiin juhliin.

HISTORIan monet vaiheet

Alkuinnostusta

Varkautelaisessa yhteiskunnassa elettiin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä aikaa, jolloin yhteiskuntaluokkien väliset rajat olivat selvät. Jakolinja ei kulkenut ainoastaan porvariston ja työväestön välillä. Myös porvaripiirien jäsenet tiesivät oman paikkansa teollisuuspaikkakunnan arvojärjestyksessä. Yhteiskunnallinen asema määritti myös sitä, millaisiin toimintoihin henkilö saattoi osallistua ja kenen seurassa liikkua.

Vuoden 1918 kansalaissota jälkiselvittelyineen merkitsi valtasuhteiden vaihtumista myös Varkaudessa. Siirryttiin valkoisen Suomen aikaan, jolloin suojeluskunnat pitivät järjestystä. Porvarispiireissä kaivattiin muitakin järjestäytymisen muotoja kuin armeijamaisesti järjestäytynyt suojeluskunta. Muiden paikkakuntien mallin mukaan Varkaudessa syntyi ajatus oman tehtaan klubin perustamisesta.

Klubin toiminnalle oli olemassa sosiaalinen tilauksensa. Jo klubin perustamista suunnittelevassa kokouksessa oli paikalla 30 henkeä. Klubin toiminnalla pyrittiin luomaan ”herrasväen yhteisöllisyyttä”. 1900-luvun alkupuolella Varkaudessa ei ollut suuressa määrin kulttuuritarjontaa, johon herraskaiset olisivat voineet osallistua. Klubi oli yksi mahdollinen keino sitoa korkeasti koulutettuja henkilöitä Ahlströmin varkautelaisiin tuotantolaitoksiin.

Tuumasta ryhdyttiin toimeen ja oma klubi perustettiin. Vuoden 1919 klubin toimintakertomuksen asia kirjattiin seuraavasti:

”Syksyllä 1918 heräsi kysymys virkamiesyhdistyksen perustamisesta Warkauden Tehtaan virkailijoiden keskuudessa ja keskusteltiin tästä muutamissa kokouksissa tehtaan konttorissa. Tuloksena oli päätös perustaa Warkauden Tehtaan Klubi, sekä valittiin herrat J. Kaustinen, C.S. Westman, Y. Heinonen, R. Hendunen ja L. Lemström valmistamaan sääntöehdotusta klubille. Perustavassa kokouksessa 8 p. Tammikuuta hyväksyttiin klubin säännöt, ja 7 p. Helmikuuta pidettiin ensimmäinen vuosikokous.”

Järjestöjen menestyksekkään toiminnan edellytys on, että jäsenistö kokee toiminnan mielekkääksi. Niinpä klubin johtokunnassa oli käynnistettävä pohdinnat, millä ihmisiä saataisiin sitoutumaan klubin toimintoihin. Yhdeksi keinoksi nähtiin huvitustoiminta, jota varten valittiin jo ensimmäisessä vuosikokouksessa huvitoimikunta.

Klubitoiminnan viihtyvyyden ja seurustelun tavoitteet saavutettiin ainakin osittain sillä klubielämä vilkaistui nopeasti. Vuoden 1920 toimintakertomuksessa asiaa kuvailtiin innostuneesti:

”Sitten kun uusi klubihuoneisto edellisen vuoden lopulla oli saatu valmiiksi sekä sisustettu, on klubimme toisena toimintavuotenaan paremmin voinut täyttää tarkoituksensa valmistaa jäsenilleen tilaisuuden yhteiseen seurusteluun ja huvitteluun. Kiitos tehtäväänsä innostuneen juhlakomitean, ovat klubin jäsenet olleet tilaisuudessa viettämään useita erittäin onnistuneita juhlia ja meidän klubi-iltamme ovat näyttäytyneet verrattain pidetyiksi sekä koonneet jäseniä yhdessäoloon tiistai-iltaisin.”

Sotavuodet

Ensimmäisten pommien pudottua Helsinkiin marraskuun 30. päivä 1939 edessä oli monta raskasta sodanvuotta. Miesten lähteminen rintamalle hiljensi klubin toimintoja. Klubihuoneistostakin jouduttiin luopumaan, sillä tilat annettiin sotilaiden ja sairaanhoitohenkilökunnan käyttöön. Poikkeusoloissa ihmiset olivat jatkuvassa liikkeessä. Klubin toimintakertomukseen kirjattiin, että ”jäsenet ovat tulleet ja menneet”.

Aivan kokonaan klubitoiminnat eivät sodan vuosina loppuneet. Vaikka juhlissa ei ollutkaan ilo ylimmillään, niin silti niitä järjestettiin. Vuoden 1940 marraskuussa pidetyssä tilaisuudessa kuultiin kaksi alustusta. Insinööri Kirilov kertoi kuusiviikkoisesta Moskovan vierailustaan. Dosentti Hans Ruin käsitteli alustuksessaan Ruotsin vapaaehtoisia puolustussodissamme. Lisäksi Warkauden Mieslaulajat lauloivat. Vuoden aikana tehtiin myös kaksi matkaa Kinkamoon.

Teollisuuden viimeinen patruuna

Varkauden teollisuuden sisäisessä työnjaossa tapahtui muutos huhtikuun neljäntenä päivänä 1946. Paikkakunnalle ilmestyi värikäs herra, joka ansaitsi toimillaan varkautelaisen teollisuuden viimeisen patruunan arvonimen. Leif Glöersen oli kyseisen herran nimi.

Glöersenin toiminta ulottui laajalti varsinaisen tuotannon ulkopuolelle. Uusi paikallisjohtaja saattoi ilmestyä heiluvine keppeineen yllättäviin paikkoihin. Glöersenin kerrotaan esimerkiksi astellen yhtiön palkkalistoilla olevien koteihin, ja määränneet seinät maalattavaksi uusin värein. Varkautelaisessa suullisessa perinteessä liikkuu tieto siitäkin, että keppiherra olisi määrännyt uuden värin jopa työväentalon sisäseiniin.

Glöersen vaikutti puolisonsa Maryn kanssa Varkaudessa 1960-luvun puolivälin vuosiin saakka. Myös klubin toimintaan paikallisjohtaja jätti omat puumerkkinsä. Jälkikäteisarvon mukaan Glöersen omaksui kiitettävällä tavalla ajatuksen, että raskaat työt vaativat myös kunnon huvit. Klubitoiminta nähtiin osaksi tätä huvittelua. On jopa arvioiutu, että patruunan värikkyys heijastui aina klubikoristeisiin saakka. Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että Glöersin aika muodostaa yhden ajanjakson myös klubin historiassa. Varmasti johtajan suhtautumiseen klubia kohtaan vaikutti sekin, että hänen puolisonsa oli aktiivinen klubivaikuttaja. Vuoden 1948 kesäkuussa Mary Glöersen valittiin bridgetoimikunnan jäseneksi.

Keloutumisen vuodet

Leif Glöersenin jäätyä eläkkeelle ja muutettua pois paikkakunnalta päättyi yksi jakso varkautelaisessa tehdasyhteyskunnassa. Glöersen keppeineen jäi Varkauden historian viimeiseksi patruunaksi, jonka jälkeen kaikki oli toisin. Enää ei nähty yhtiön mustaa edustusautoa ja sen takapenkillä istuvaa arvokkaasti harmaantunutta paikallisjohtajaa. Glöersin lähdöllä oli merkittävät seuraukset myös klubielämälle. Yhtiön suoranainen tuki klubitoiminnalle väheni huomattavasti. Esimerkiksi klubi-iltojen koristeluihin ei voitu enää käyttää entisessä määrin enempää työvoimaa kuin rakennusaineitakaan. Glöersenin jälkeen siirryttiin aikaan, jolloin kaikki oli tehtävä omin voimin aidossa talkoohengessä.

Uuden Klubin aika

Uudenlaisen klubitoiminnan alku voidaan hyvällä syyllä sijoittaa 1980-luvun puolivälin paikkeille. Aikakirjat kertovat, että tuolloin klubitoimintaa lähdettiin kehittämään aivan uusista lähtökohdista. Jonkinlaisesta vilkastumista 1980-luvulla osoittaa klubijäseneksi liittymisajankohtien tarkastelu. Jäsenluettelon mukaan ennen vuotta 1970 liittyneitä jäseniä oli 57 henkeä. Vuosina 1970-1975 klubiin liittyi 77 jäsentä. Seuraavan viiden vuoden aikana (1976-1980) klubin jäseneksi hyväksyttiin 90 halukasta. Vuosien 1980-1985 välisenä aikana jäseneksi pääsi 177 henkeä.

Klubin monet merkitykset

Warkauden Tehtaan Klubi ja sittemmin Warkauden teollisuusklubi on ollut ennen kaikkea yhdessäolo-organisaatio. Klubihuoneistot Tienhaarassa ja Päiviönsaaren Villassa ovat koonneet tiloihinsa teollisuuden ylemmissä tehtävissä toimineita henkilöitä. Harrastusmuodot ovat olleet moninaiset. Juhlia, värikkäitä tapahtumia ja puhetta on riittänyt.

Eri sukupolville klubirientojen merkitys on ollut poikkeavaa. Ennen Toisen maailmansodan vuosia klubi oli varsin suljettu, lähes salaseuramainen yhteisö, jonka ovet eivät auenneet kuin harvoille ja valituille. Klubi oli porvarillisen järjestäytymisen muoto, joka tarjosi paikkakunnan eliitille mahdollisuuden yhteiseen vapaa-ajanviettoon. Paikallisen teollisuusjohdon näkökulmasta klubi oli vetovoimatekijä, jolla houkuteltiin korkeasti koulutettuja henkilöitä laajenevan Ahlström-yhtiön vastuullisiin tehtäviin.

Klubitoiminnan luonne muuttui 1940-luvun loppupuolella. Leif Glöersenin patruunamaisten otteiden piiriin lukeutui myös klubin johtaminen. Klubitoiminnassa elettiin 1950-luvulla ja vielä seuraavan vuosikymmenen alussa ”römmiläisen yhteenkuuluvuuden kulta-aikoja”. Aikalaisten mukaan ”meno oli hirveää” juhlien kestäessä aamutunneille. Glöersenin aikana klubitoiminnassa tapahtui myös tiettyä avatumista ja yhä useamman teollisuuden ulkopuolisen henkilön tie johti klubille. Esimerkiksi sairaalan johtavat lääkärit kuuluivat kutsuttavien joukkoon.

”Viimeisen patruunan” lähdettyä Varkaudesta yhtiön uusi paikallisjohto ei antanut klubille enää samanlaista asemaa kuin aiemmin. Klubitoiminta hiljenikin ratkaisevasti 1960-luvun lopulta alkaen ja tapahtui eräänlainen keloutuminen. Teollisuuden omistussuhteiden muuttuessa 1980-luvun puolivälin taituttua klubitoiminta kohtasi aivan uudenlaiset haasteet. Ahlström-yhtiön valta-ajan päädyttyä oli myös klubitoiminta organisoitava uudelleen. Klubitoimintojen säilymisen kannalta arvoonsa nousivat henkilöt, jotka ymmärsivät vuosikymmenien aikana luodun klubikulttuurin merkityksen.

Tehtaan klubin nimen muuttaminen Teollisuusklubiksi oli viesti muuttuneesta toimintaympäristöstä. Varkautelaisessa teollisuudessa oli siirrytty korostuneesti yhden teollisuusyrityksen ajasta useiden erillisten yksikköjen aikaan. Aiempien vuosikymmenten tavoin klubitoimintaa markkinoitiin yhtenä mahdollisuutena viettää vapaa-aikaa sivistyneessä seurassa. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana erityisesti lasten ja perheiden odotukset on otettu tapahtumia ja tilaisuuksia suunniteltaessa huomioon. Myös lomailu klubin omistamalla mökillä on tyydyttänyt perheiden vapaa-ajan tarpeita.

Vapaaehtoistoimintaa ja harrastusmahdollisuuksia

Varkautelainen klubitoiminta on ollut olennainen osa paikkakunnan vapaaehtoistoimintaa. Palkatonta aherrusta on kertynyt klubin eri vaiheissa mittaamaton määrä. Eittämättä klubi on rikastuttanut teollisuuden johtotehtävissä toimineiden henkilöiden elämää. Varmaa on, että klubirientoja muistellaan vielä monen naurun säestyksellä. Klubin puitteissa monet yksittäiset henkilöt ovat voineet toteuttaa itseään, ja monet eri tehtävissä toimineet ovat tehneet vuosikymmenten saatossa parhaansa klubielämän sujumiseksi. On syytä muistaa, että kaikkiaan klubitoiminnoissa mukana olleiden määrä kipuaa useisiin tuhansiin. Ilman klubin toimintaa olisi monet harrastusmahdollisuudet jääneet syntymättä. Esimerkiksi tenniksen ja purjehduksen osalta klubi oli suorastaan uraauurtavassa roolissa.

Myötäiset tuulet myös tulevaisuudessa

Klubi on ollut myös sukupolvien kohtauspaikka. Vanhemmat klubilaiset ovat siirtäneet osaamistaan nuoremmille sukupolville. Aikanaan kehiteltyjen toimintojen säilyminen osana klubin rientoja osoittaa, kuinka ihmiset voivat vaalia perinteitä ja uudistaa niitä. Yli kahdeksan vuosikymmenen ikäinen klubi voi tarjota rakennusaineita uudenlaisen yhteisöllisyyden synnyttämiselle ja ihmisten kohtaamiselle. Warkauden Tehtaan Klubin alkuaikoina järjestön tavoitteeksi kirjattiin jäsenistön viihtymisen turvaaminen ja seurustelun mahdollistaminen. Warkauden Teollisuusklubin nykyisillä ja tulevilla päättäjillä voikin olla paljon opittavaa aiempien klubilaisten tekemisistä. Vuosituhannen alku on jo osoittanut, että klubin toiminnassa puhaltavat myötäiset tuulet. Klubilla tavataan tulevaisuudessakin.

LUE LISÄÄ KLUBIN NYKYTILANTEESTA JA TOIMINNASTA